Täydennyksiä opinto-oppaaseen

Fuksiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Opinto-oppaasta löytyy sivukaupalla hyödyllistä tietoa. Valitettavasti sen vain ovat kirjoittaneet ihmiset, jotka ovat joko a) itse opiskelleet 30-40 vuotta sitten tai b) tuntevat laitoksen tavat läpikotaisin. Niinpä kaikkien vastausten löytäminen saattaa olla etenkin ensi alkuun hankalaa, mihin tämä teksti yrittää auttaa. Samalla saattaa myös tulla hieman lisävaloa asioiden taustoihin. Teksti on tarkoitettu luettavaksi rinnakkain opinto-oppaan kanssa ja sen otsikot yrittävät olla samat kuin opinto-oppaassa.

Varmista aina ajankohtaisin ja viimeisin tieto laitoksen kotisivuilta. Monet käytännöt muuttuvat nopeammin kuin Fuksiwikiä ehditään päivittää.

Tietojenkäsittelytiede

Tutkinnonuudistus, tutkintojärjestelmät

Laitoksen tutkintovaatimuksia joudutaan uudistamaan alan muuttuessa suhteellisen usein. Käytännössä jonkinasteinen tutkinnonuudistus on vastassa aina muutaman vuoden välein. Vanhenevien vaatimusten mukaan valmistumiseen annetaan siirtymäaikaa, kurssien väliset korvaavuudet dokumentoidaan, ja uudistusten alkuvaiheessa tarjolla on samanaikaisesti vanhan ja uuden järjestelmän mukaan pakollisia kursseja tai niitä vastaavia suoritusmahdollisuuksia.

Tuorein tutkinnonuudistus on astunut voimaan lukuvuoden 2012 alusta. Uudistus lisäsi huomattavasti enemmän valinnaisuutta kandidaatintutkintoon, ja muutti menetelmätieteiden pitkän sivuaineen vaatimuksia. Aloittavalle opiskelijalle tilanne on ongelmaton, koska hän menee aina uusien tutkintovaatimusten mukaisesti eikä vanhoista vaatimuksista tarvitse edes tietää.

Koko yliopistoa koskenut tutkintoremontti tehtiin 2005, kun maisterin ja kandidaatin tutkinnot erotettiin selkeästi kahdeksi eri tutkinnoksi, opintoviikot muuttuivat opintopisteiksi ja arvosana-asteikot yhtenäistettiin.

Tutkinnot ja erikoistumislinjat

Luonnontieteiden kandidaatin tutkinnossa ei vielä kovin paljon pääse erikoistumaan, vaan kaikille yhteiset opinnot täyttävät valtaosan tutkinnosta. LuK-vaiheessa kaikki ovet eivät vielä ole opiskelijalle auki, koska syventävien opintojen kursseissa vaaditaan yleensä vankat perustiedot opetettavata aiheesta. Suositeltavaa tietysti olisi suorittaa LuK-tutkinto pois alta mahdollisimman nopeasti, jotta voisi sukeltaa niihin "itselleen oikeasti mielenkiintoisiin asioihin".

Useimmiten motivaatio alkaa romahtaa kun LuK-tutkinnosta on suoritettu noin kaksi kolmasosaa. Näin sattuessa kannattaa ehdottomasti harkita syventävien opintojen suorittamista puuttuvien LuK-opintojen ohessa. Tällainen menettely on toiminut monelle hajonneelle sielulle uutena motivaation lähteenä. Lisäksi syventävien opintojen läpäiseminen innostanee myös tulevien FM-opintojen suorittamiseen. Laitoksella on ihan oikea haaste estää ihmisiä karkaamasta LuK-tutkinnon jälkeen työelämään. Ohimennen mainittakoon, että tutkintoon ei sisälly enää myöskään työharjoittelua. Sitäkin kokeiltiin joskus, mutta suurin osa opiskelijoista ei enää palannutkaan hyväpalkkaisesta työharjoittelusta opiskelemaan.

Omaa erikoistumislinjaa ei tarvitse ensimmäisen kolmen vuoden aikana päättää. Maisterivaiheessa voi tutkiskella erilaisia valmistumisprofiileja, ja kursseja voi ja kannattaakin lukea eri linjoilta ristiin. Valmistumisella ei rajauksista huolimatta ole niin tulipalokiire, ettäkö vain pakolliset pahat sisältävä putkitutkinto olisi paras vaihtoehto. Niin kauan kuin opiskelu maistuu, kannattaa käydä yleensä ottaen mielenkiintoisilta tuntuvilla kursseilla - kun sitten aikanaan valmistumisen myötä menettää opinto-oikeutensa, hankaloituu opiskelukin tuntuvasti. Maisteriopinnoissa käy helposti niin, että kun opintoja on aikansa suorittanut, huomaa tutkintovaatimusten täyttyvän yhdellä tai useammalla erikoistumislinjalla, ja mielessäkin pyörii gradun aihe, joka sopisi jollekin näistä linjoista.

Erikoistumislinjoja on kolme, mikä toisinaan vaikuttaa muualla opiskelleista hieman suppealta, mutta linjojen sisällä on useita osaamisprofiileita joihin opiskelija voi tähdätä. Linjat ovat Algoritmit ja koneoppiminen (tunnetaan myös nimellä "Alko"), Hajautetut järjestelmät ja tietoliikenne ("Hajatili") sekä Ohjelmistojärjestelmät. Linjojen sisällöt ovat suunnilleen seuraavat:

  • Alko: Teoreettista tietojenkäsittelyä (joka on lähes matematiikkaa), algoritmiikkaa, koneoppimista sekä tiedonlouhintaa. Koneoppiminen ja tiedonlouhinnalla liittyvät läheisesti suurten datakasojen analysointiin tilastollisin menetelmin. Näitä datakasoja löytyy läjäpäin mm. Internetin uumenista, geenitutkimuksesta ja laumojen käyttäytymisestä. Linja vaatii hyvän matemaattisen pohjan, ja sen vaatimuksiin kuuluukin kuudenkymmennen opintopisteen laajuiset matematiikan tai menetelmätieteen opinnot. Moni linjalle pyrkivistä jättää kuitenkin tilastotieteen vähemmälle ja keskittyy matematiikkaan.
  • Hajatili: Aihealueina laskennan hajauttaminen (hyödynnetään verkon yli monien koneiden kapasiteettia), vertaisverkot (kyllä, niitä joilla mm. ladataan musiikkia netistä), ihan tavalliset tietoverkot ja järjestelmien yhteentoimivuus (esimerkiksi kotimainen terveyskeskus ja sairaala teknisesti kykenisivät vaihtamaan tietoja potilaasta kulkematta paperikopion kautta).
  • Ohjelmistojärjestelmät: Ohjelmistojen suunnittelemista, mallintamista, tuottamista sekä tietokantajärjestelmiä. Tämä linja lienee sovellusläheisin. Ohjelmistotekniikka ja tietokannat ovatkin perinteisesti vetäneet mukaansa huomattavan osan opiskelijoista.

Tutkijalinja

Tutkijalinja on löyhä ryhmä ihmisiä, joista ainakin opintojen alkuvaiheessa tutkijan ura on vaikuttanut hyvältä idealta. Tyypillisesti väki on painottunut algoritmien ja koneoppimisen suuntaan, muilla linjoilla tutkijaksi herätään yleensä myöhemmin.

Tutkijalinjalle pyritään ensimmäisen vuoden kevätlukukauden lopussa, mutta karsinta ei ole ainakaan yleensä ollut kovin tiukka. Aikaisemmin linjan toiminta keskittyi siihen, että tutkijalinjalaisilla oli 2. ja 3. vuonna kaikille pakollisena olevassa opettajatuutoroinnissa oma ryhmänsä, joka toimii hiukan omalaatuisemmin kuin keskimääräinen opettajatuutorointiryhmä.

Linjasta saatavat konkreettiset edut vaihtelevat vuodesta toiseen. Toisinaan on saattanut saada laitokselta kannettavan tietokoneen monivuotiseen lainaan, toisinaan taas mikroluokkia rauhallisemman työskentely-ympäristön. Kesäisin linjalaiset saattavat päästä käymään lähialueilla olevissa tieteellisissä konferensseissa, joka kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Matkailu avartaa ja konferenssimatkailu eritoten. Urhealla tutkijanalulla tosin voi alkaa kunto pettää viikon edetessä, kun jälkilöylybaarista ei tietenkään voi lähteä ennen puoltayötä, vaikka seuraavana päivänä olisi taas kahdeksan tuntia esitelmiä aamuyhdeksästä alkaen.

Tutkijalinja toimii myös tehokkaana rekrytoitumiskanavana laitokselle tutkimusapulaisen töihin; tutkijalinjalaiset ovat jo valmiiksi osoittaneet kiinnostusta tutkimukseen, joten he ovat haluttua tavaraa kun tutkimusryhmät kaipaavat lisävahvistusta.

Opintoneuvonta

Opintoneuvonta on hyvä vaihtoehto, jos haluaa henkilökohtaista ohjausta omien opintojen suunnitteluun. Vaikka tuntuisi siltä, että tippuu jatkuvasti mallilukujärjestyksistä, yleisesti ottaen löytyy keinot joilla opintoja saa edistettyä niin, ettei valmistuminen muutu ikuisuusprojektiksi. Opintoneuvonnan päivystysajat kannattaa tarkistaa Laitoksen kotisivuilta

Tutkintovaatimukset

Tutkintovaatimuksia lukiessa kannattaa muistaa, että kysymys on aina minimivaatimuksista. Ylimääräisiä kursseja saa suorittaa ja sivuaineita ottaa, vaikka tutkinto paisuisi paljonkin yli nimellisen 180+120 opintopisteen laajuuden.

Tutkintovaatimukset eivät myöskään ole Jumalan sanaa. Hyvällä syyllä niistä pystyy periaatteessa poikkeamaan, mutta prosessi voi olla sen verran raskas, että helpommalla saattaa päästä suorittamalla kaikki vaaditut kurssit. Helpointa tutkintovaatimuksista poikkeaminen on silloin, kun erikoistumislinjan tutkintovaatimukset puhuvat vain linjan aihepiiriin soveltuvista kursseista. Tuolloin linjan vastuuprofessori kyllä hyväksyy käytännössä minkä tahansa järkevän kokoelman kursseja, kunhan vain osaa perustella valintansa ja osoittaa, että kootut tiedot riittävät gradusta selviämiseen.

Ohjeita ja sääntöjä

Nyrkkisääntö on, että omatoimiseen opiskeluun pitäisi varata vähintään yhtä paljon aikaa kuin ohjattuun. Toisaalta taas sanotaan, että yksi opintopiste vastaa noin 27 työtuntia. Molemmat näistä ovat keskimäärin totta, vaikka vaihtelua onkin paljon niin opiskelijoiden kuin opintojaksojenkin välillä. Kannattaa joka tapauksessa aloittaa opinnot varovaisesti ennen kuin oppii tuntemaan omat kykynsä ja yliopisto-opintojen vaatimustason - sekä muistaa, että vaatimukset kasvavat opintojen edetessä. Mallilukujärjestyksen mukainen 30 op lukukaudessa nimittäin edellyttää kokopäiväistä työtä keskimääriseltä ja kohtalaisen motivoituneelta opiskelijalta, joka pyrkii hyviin oppimistuloksiin. Toisaalta lahjakas, motivoitunut ja asioita ennalta tunteva opiskelija, joka on myös valmis tekemään pitkiä päiviä, kykenee paljon nopeampaankin opiskelutahtiin tulosten kärsimättä.

Opinto-opas puhuu opiskelijakeskeisistä opetusmenetelmistä, moni muu paikka taas opiskelijalähtöisistä oppimismuodoista. Yhteistä näille kaikille on se, että erilaisia ryhmätöitä tehdään perinteistä luennot ja laskarit -mallia enemmän. Tällaisia menetelmiä soveltavilla kursseilla joutuukin usein varaamaan kalenteristaan neljän luento- ja kahden laskaritunnin lisäksi myös pari tuntia viikossa ryhmän tapaamisiin, mikä saattaa kiireisemmillä olla hankalaa.

Valitettavasti osa opetusta antavista henkilöistä on keksinyt käyttää "opiskelijalähtöisiä oppimismuotoja" selityksenä omalle laiskuudelleen tai viitsimättömyydelleen. Ihmiset ovat luonnostaan laiskoja, mutta toisaalta myös sen verran kunnianhimoisia, etteivät mielellään menetäkään mainettaan. Ohjausta yleensä saakin enemmän, jos sitä uskaltaa rohkeasti vaatia. Opetukseen liittyvissä ongelmissa voi ja tulee lähestyä TKO-älyn opintovastaavia.

Opiskelijalähtöisyys on joka tapauksessa saanut ristiriitaisen vastaanoton niin opiskelijoiden kuin opettajienkin keskuudessa. Monet pitävät niistä, sillä ryhmän paine motivoi usein yrittämään enemmän, jolloin oppimistulokset paranevat. Toisille taas ryhmistä on enemmän vaivaa kuin hyötyä, sillä ne vain hukkaavat aikaa, jonka voisi muuten käyttää opiskeluun tai muuhun hyödylliseen. Kannattaa joka tapauksessa suhtautua avoimin mielin ja kokeilla ennakkoluulottomasti niin opiskelijalähtöisiä oppimismuotoja kuin muitakin suoritusvaihtoehtoja. Moni huomaa opintojensa varrella, että hänelle sopiikin parhaiten jokin muu opiskelumuoto kuin on siihen asti kuvitellut. Lisäksi työelämässä tuskin koskaan pääsee nakkiin, jossa saa nysvätä rauhassa ylhäisessä yksinäisyydessä - siksi niitä ryhmätyöskentelytaitojakin opiskellaan.

Luentokurssit ja erilliskokeet

Laitoksen normaali luentokurssi kestää yhden periodin ja on laajuudeltaan 4 opintopistettä. Se sisältää luentoja 4 tuntia viikossa (periodin viikot 1-6) ja laskuharjoituksia 2 tuntia viikossa (viikot 2-6). Joillain kursseilla on myös ensimmäisellä opetusviikolla laskarit, jotka kertaavat esitietovaatimuksia. Toisinaan on myös koko lukukauden kestäviä kursseja, joissa on molemmissa periodeissa 2 luentotuntia ja 2 laskarituntia viikossa.

Harjoitusten kutsuminen laskuharjoituksiksi eli laskareiksi on tapa, joka on tarttunut matematiikan laitokselta. Useimmilla kursseilla nimitys on harhaanjohtava, sillä tehtävät ovat yleensä ennemminkin pohdintaa vaativia tai ohjelmointitehtäviä kuin laskuja.

Joillain kursseilla laskarit ovat pakollisia, mikä tarkoittaa sitä, että tietty osa laskarikerroista pitää olla läsnä tai tehtävistä tehtynä, jotta kurssi menee läpi. Tehdyistä laskaritehtävistä saa yleensä pisteitä niin, että laskareista saatavat pisteet ovat noin 30% kurssin kokonaispisteistä - harjoituspisteet ovat siis merkittävässä osassa. Pisteet saattavat olla aitoja lisäpisteitä kurssikokeesta saatavien pisteiden päälle tai sitten osa kurssista saatavia kokonaispisteitä, jolloin laskareiden tekemättä jättäminen heikentää potentiaalista arvosanaa huomattavasti. Useimmissa tapauksissa tärkein laskareiden tekemisestä saatava hyöty on kuitenkin se, että silloin opiskelee koko kurssin ajan eikä vain hätäisesti lue tenttiin viime hetkellä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos tekee kaikki laskaritehtävät niin läpipääsy on varma, todennäköisesti vieläpä hyvin arvosanoin.

Tyypillisissä laskareissa kiertää aluksi lista, johon osallistujat merkitsevät tekemänsä tehtävät. Nyrkkisääntö on, että tehtävän voi rastittaa tehdyksi, jos on tosissaan yrittänyt ratkaista sitä ja on valmis esittämään ratkaisunsa tai yrityksensä. Eri ihmisillä on kuitenkin huomattavasti toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mikä tulkitaan yritykseksi. Järkevintä onkin toimia omantuntonsa mukaan, jos sellainen löytyy. Laskareiden pitäjä määrää jokaiselle tehtävälle yhden tai useamman esittäjän, joille annetaan jonkin aikaa keskustella ratkaisuistaan ja valmistautua niiden esittämiseen, minkä jälkeen ratkaisut esitetään luokan edessä. Käytännöt poikkeavat niin kurssikohtaisesti kuin laskareiden vetäjienkin kesken.

Harjoitustyön sisältävät kurssit ovat usein muita kursseja työläämpiä opintopistemäärään nähden, sillä harjoitustyö tulee usein luentojen ja laskareiden lisäksi kurssin nimellisen laajuuden siitä muuttumatta. Erityisen legendaarisia ovat Juha Vihavaisen C++- ja kääntäjäkurssit, joiden työmäärä opintopistettä kohti saattaa olla moninkertainen tavallisiin luentokursseihin verrattuna.

Erilliskokeet ovat vaihtoehtoinen tapa useimpien tutkintovaatimuksissa olevien kurssien suorittamiseen. Laitos ei kuitenkaan erityisemmin kannusta tähän, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että tyypillisesti jonkin kurssin voi suorittaa vain neljässä tentissä vuoden aikana. Kannattaa kuitenkin kokeilla tätäkin suoritustapaa, sillä saattaa olla, että se soveltuu omiin opiskelutapoihin kontaktiopetukseen osallistumista paremmin. Lisäksi kannattaa muistaa, että jos käy tekemässä sivuaineen jossain keskustakampuksen tiedekunnassa, ovat kirjatentit niissä (rahoituksen puutteen takia) enemmän sääntö kuin poikkeus.

Laboratoriotyöt

Ohjelmoinnin harjoitustyö, Tietokantasovellus ja Tietorakenteiden harjoitustyö tehdään kukin yhden periodin aikana ryhmässä, jossa on 10-15 opiskelijaa. Ryhmiä on melkein joka periodissa sekä myös kesällä ainakin kerran. Koska tällaisen pienryhmäopetuksen järjestäminen on kallista, katsotaan esitietovaatimusten täyttymistä tiukemmin kuin luentokursseilla.

Koska osallistujamäärä on rajoitettu pieneksi, labraryhmään kannattaa ilmoittautua ajoissa eli heti silloin, kun ilmo-järjestelmä avataan ilmoittautumista varten. Sitten, kun kerran olet päässyt ryhmään, älä jätä menemättä aloitusluennolle tai ensimmäiseen tapaamiseen (aloitustapa vaihtelee labrasta riippuen). Ryhmän ensimmäiseen tapaamiseen on pakko osallistua. Jos et aio suorittaa labraa varaamassasi ryhmässä, peruuta ilmoittautumisesi etukäteen. Saapumattomuus ekaan tapaamiseen ilman pätevää syytä katsotaan yleensä labran keskeyttämiseksi.

Opinto-opas varoittaa laboratoriokurssien keskeyttämisestä ja ryhmän aloitustilaisuudesta pois jäämisestä. Nämä varoitukset on syytä ottaa vakavasti. Koska harjoitustyöryhmien pitäminen on suhteellisen kallista, haluaa laitos pitää ryhmät täysinä ja keskeyttäjät niistä poissa. Jos nyt harjoitustyön syystä tai toisesta keskeyttää, saattaa kestää kauan ennen kuin seuraavan kerran mahtuu mukaan ryhmään. Keskeyttäjät nimittäin joutuvat jatkossa ilmoittautumaan omaan ryhmäänsä, josta pääsee kurssille vasta siinä tapauksessa, kun ensi kertaa ilmoittautuneet eivät täytä kaikkia paikkoja kurssilla. Tyypillisesti kesän labroissa on enemmän tilaa kuin lukukausien aikana pidettävissä.

Opintojen suunnittelu

Kuten opinto-opas toteaa, ovat LuK-tutkinto ja FM-tutkinto kaksi erillistä tutkintoa, eikä LuK-tutkintoon sidottuja opintoja voi hyväksikäyttää FM-tutkinnossa. Kandidaatin tutkinto kannattaa ottaa ulos heti, kun vaatimukset täyttyvät, ja jättää ylimääräiset opinnot maisterin tutkinnon puolelle. Kurssin suoritusajankohdalla ei ole väliä sen suhteen, mihin tutkintoon sen voi sisällyttää, poislukien suoritusten vanhentuminen tutkintovaatimusten muuttumisen myötä. Lähinnä kurssin taso ja kokonaisuuksiin sopiminen vaikuttaa siihen, miten paljon iloa siitä tutkintoa kasatessa on.

Kandidaatin tutkinnon opinnot (LuK)

Pääaineopintojen kurssien välillä on paljon riippuvuuksia, joita on syytä pyrkiä noudattamaan. Nämä riippuvuudet sanelevat pitkälti sen, missä järjestyksessä ja milloin kurssit tulee suorittaa. Myös valinnaisilla kursseilla on vielä tässä vaiheessa varsin hyvin määritellyt esitietovaatimukset, jotka sijoittavat kurssit mallilukujärjestyksessä toiseen ja kolmanteen opiskeluvuoteen.

Ensimmäisenä opiskeluvuonna kannattaa keskittyä pääaineeseen sekä pakolliseen matematiikan tai menetelmätieteen sivuaineeseen. Näin saa molempien opinnot hyvään vauhtiin heti alusta alkaen. Mahdollisia muita sivuaineita kannattaa miettiä alusta alkaen, sillä niiden opinnot tulee aloittaa jo toisena opiskeluvuonna, jos haluaa valmistua kandiksi kolmessa vuodessa. Maisterintutkintoonkin voi toki sijoittaa vapaavalintaisen sivuainekokonaisuuden.

Muista opinnoista toinen kotimainen kieli on yleinen riippakivi, joka kannattaa suorittaa heti kun Kielikeskus vain kurssille päästää. Ideaalinen tilanne on suorittaa virkamiesruotsi pois alta ensimmäisenä keväänä. Kynnys sen suorittamiseen ei ainakaan alene opintojen pitkittyessä.

Vaikka kandidaatin tutkinnon ohjeellinen tavoiteaika on kolme vuotta, laitoksella LuK-tutkinnon saa kolmessa vuodessa valmiiksi kai kaksi-kolme kymmenestä. Keskimäärin LuK-tutkinnon suorittaminen vie laitoksella neljä vuotta.

Maisterin tutkinnon opinnot (FM)

Maisterin tutkinnossa pakollisia kursseja on huomattavasti vähemmän kuin kandidaatin tutkinnossa, joten omien valintojen merkitys korostuu. Kannattaa siis miettiä, mitä todella haluaa opiskella, sekä ottaa selvää, millaista opetusta on lähiaikoina tarjolla. FM-tutkinnossa on tilaa niin ylimääräisille aineopintojen valinnaisille kursseille, uusille sivuaineille, vanhojen sivuaineopintojen jatkamiselle kuin varsinaisille syventävillekin opinnoillekin. Gradun aloitusta ei kannata lykätä loputtomiin, mutta ei sen aloittamista reilun vuoden jälkeen tule myöskään pitää kiveen kirjoitettuna sääntönä.

Maisterin tutkintoon tulevia opintoja voi suorittaa jo ennen kuin kandidaatin tutkinto on valmis. Näin kannattaa tehdä etenkin keskeisten tai harvoin luennoitavien kurssien kohdalla, mutta tietenkin vain silloin, kun näiden kurssien tosiasialliset esitiedot ovat jo hallussa. Kandidaatin tutkinto kannattaa kuitenkin suorittaa alta pois ripeästi; esimerkiksi seminaarien käymiseen vaaditaan käytännössä esitietojen puolesta ainakin Tieteellisen kirjoittamisen kurssin läpäiseminen.

Suuntautuminen

Periaatteessa jo kandidaatin tutkinnon loppupuolella pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, miltä erikoistumislinjalta tulee maisterin tutkinnon suorittamaan. Tästä ei kuitenkaan kannata kantaa erityistä huolta. Opintojen edetessä kyllä selkenee vähitellen, mitkä alat tietojenkäsittelytieteessä kiinnostavat. Gradun aloittaminen on selkeä piste, jossa joutuu sitoutumaan johonkin tiettyyn erikoistumislinjaan.

LuK-opintojen ajoitus

Mallilukujärjestys alkaa suhteellisen varovaisesti, mutta ainakin aluksi sitä kannattaa pyrkiä noudattamaan, jos ei ole aikaisempia opintoja alalta. Nopeasti etenevä tai alaa jo tunteva voi tiivistää tahtia esimerkiksi suorittamalla Tietokantojen perusteet jo syksyllä, jolloin Tietokantasovelluksen kerkeää tehdä vielä ensimmäisen lukuvuoden aikana. Myös muita opintojaksoja voi vastaavalla tavalla siirtää aikaisempiin lukukausiin, jolloin Ohjelmistotuotantoprojektiin voi mennä jo toisen vuoden keväällä. Opintojen alkupään kursseja sekä laboratoriokursseja ja Ohjelmistotuotantoprojektin voi suorittaa myös kesällä.

Pakollisissa matematiikan tai menetelmätieteiden sivuaineopinnoissa kannattaa pyrkiä siihen, että koko ajan on jokin kurssi menossa, kunnes vaatimukset on täytetty. Matematiikan taitoja tarvitsee eniten opintojen loppupuolella, jolloin taitojen olisi hyvä olla jo olemassa.

Kurssien välisten riippuvuuksien takia ensimmäiset kaksi vuotta ovat varsin pääainepainotteisia, kun taas kolmantena vuonna on paljon tilaa sivuaine- ja muille opinnoille. Tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että jos suorittaa sivuaineita kovin paljon opintojen alkuvaiheessa, joutuu kandidaatin tutkinnon kolmessa vuodessa suorittaakseen opiskelemaan jossain välissä tiiviiseen tahtiin. Niinpä toinen sivuaine kannattaakin aloittaa vasta siinä vaiheessa, kun pakolliset luentokurssit ja matematiikan tai menetelmätieteiden minimivaatimukset ovat jo takana.

Kurssien välisiä riippuvuuksia

Opinto-opas esittää sangen monimutkaiselta näyttävän kaavion kurssien välisistä riippuvuuksista. Suurimmalla osalla kursseista esitietovaatimukset ovat pikemminkin vahvoja suosituksia kuin valvottuja vaatimuksia. Jos jonkin kurssin esitietovaatimuksia vastaavia tietoja ei hallitse, saattaa kurssin käyminen olla tarpeettoman hankalaa tai jopa mahdotonta. Saattaa myös olla, ettei kurssista tällöin saa irti niin paljon kuin saisi, jos esitiedot olisivat kunnossa. Esitietojen kohdalla pääasia kuitenkin on, että opiskelija kokee itse esitietonsa olevan kunnossa. Esitietojen perimmäinen tehtävä ei missään nimessä ole hankaloittaa tai hidastaa kenenkään valmistumista.

Tästä säännöstä on kaksi poikkeusta. Poikkeuskursseille pääsemisen ehtona on, että esitietovaatimuksina olevat kurssit on suoritettu, mikä myös tarkistetaan.

Ensimmäisen poikkeuksen muodostavat teoreettisesti vaikeat kurssit, joista ei tilastollisin menetelmin tutkitusti tahdo päästä läpi vajailla esitiedoilla. Tästä syystä esitiedot tarkastetaan Tietorakenteiden, Laskennan mallien ja Rinnakkaisohjelmoinnin kursseilla. Puuttuvat muodolliset kurssisuoritukset voi kuitata esitietokokeella juuri ennen kurssia, jos uskoo että taidot ovat kunnossa.

Toisen poikkeuksen muodostavat kalliit pienryhmäkurssit eli laboratoriokurssit, Ohjelmistotuotantoprojekti ja Tieteellisen kirjoittamisen kurssi. Ohjelmistotuotantoprojektissa ja Tieteellisen kirjoittamisen kurssissa on suositeltavaa, että on suorittanut kaikki muut pakolliset aineopinnot sekä mahdollisuuksien mukaan myös valinnaisia kursseja sekä syventävien opintojen kursseja. Kun on opiskellut minimivaatimuksia enemmän ennen näitä kursseja, saa niistä yleensä enemmän irti.

Ohjelmistotuotantoprojektin ja Tieteellisen kirjoittamisen kurssin samanaikaista suorittamista pidetään yleensä huonona ajatuksena. Molemmissa tehdään suurehko työ, jonka parissa työskentely painottuu useimmilla kurssin loppupuolelle. Jos molempia suorittaa samaan aikaan, saattaa lopussa tällöin tulla kiire, jolloin suoritusten taso heikkenee. Jos kuitenkin pystyy työskentelemään kurinalaisesti ja itsepintaisesti koko lukukauden, ei Ohjelmistotuotantoprojektin ja Tieteellisen kirjoittamisen kurssin samanaikainen suorittaminen ole mahdottomuus. LuK-tutkinnon loppuvaiheen opintojen lykkäämisessä ei missään tapauksessa ole järkeä.

FM-opintojen ajoitus

Opinto-opas suosittelee varsin tiukkaa aikataulua FM-tutkinnon suorittamiseen. Tässä vaiheessa suosituksista kuitenkin kannattaa pyristellä irti, ellei ole aikeissa suorittaa ns. putkitutkintoa. Minimivaatimukset ovat todellakin vain minimivaatimuksia, ne täyttämällä ei vielä osaa kovinkaan paljon, vaan ainoastaan saa valmiudet opiskella alaa lisää. Yliopisto tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet opiskella monia eri aloja järkevissä ja tasapainoisissa kokonaisuuksissa niin syvälle kuin vain haluaa, eikä toista tällaista tilaisuutta yliopiston ulkopuolella yleensä enää tule. Ei siis kannata päästää opinto-oikeudestaan irti, jos opiskelu vielä maistuu, vaikka olisikin jo polvia myöten työelämässä.

Opetus ja opiskelu

Opintopisteet

Vanhassa järjestelmässä opinnot mitoitettiin opintoviikkoina, jotka vastasivat 40 tunnin työskentelyä. Uudessa järjestelmässä taas käytetään opintopisteitä, jotka on määritelty niin, että 1600 tunnin työvuoteen mahtuu 60 opintopistettä. Suoraan tämän perusteella muuntamalla saataisiin vastaavuus 1 ov = 1,5 op, mikä ei kuitenkaan käytännössä pidä paikkaansa. Koska maisterin tutkinnon laajuus on pyritty pitämään entisellään, on keskimäärin 160 ov = 300 op eli 1 ov = 1,875 op. Käytännössä vastaan tulee monenlaisia kertoimia 1,5:n ja 3:n välillä.

Yliopiston 60 opintopisteen vuosimäärästä puhuttaessa tulee huomata, että moinen kertymä on useimmille laitoksen opiskelijoille mahdoton. Keskiarvo lienee jossain 40 opintopisteen paikkeilla (tosin keskihajontakin on merkittävä). Useimmiten opiskelijat valittavatkin kurssien läpäistystä saatavan opintopistemäärän olevan aivan liian pieni työmäärään nähden. Niin totta kuin se onkin, se ei käy valitettavasti KELAlle perusteena.

Työssäkäynti

Työssäkäynti lukukausien aikana viivästyttää opintoja ja saattaa jopa vieraannuttaa yliopistosta niin, että opinnot käytännössä keskeytyvät. Toisaalta pelkällä opintotuella ja kesätöillä ei vielä kovin mukavasti elä, joten töissäkäynti saattaa olla välttämätöntä, jos haluaa myös elää eikä vain opiskella. Alan töissä käynti usein myös lisää opiskelumotivaatiota, kun näkee opiskelemistaan asioista muitakin puolia kuin vain sen, mitä laitos opettaa. Opintojen alkuvaiheessa kannattaa kuitenkin pyrkiä opiskelemaan kokopäiväisesti, sillä myöhemmin opintoihin mukaan pääseminen on vaikeampaa. "Välivuodet" ovat koituneet monelle laitoksen opiskelijalle sudenkuopaksi; kannattaa harkita useampaan kertaan ennen kuin lähtee moista toteuttamaan.

Arvosanat

Tärkeintä opinnoissa ei ole mahdollisimman hyvien arvosanojen metsästys, mikä tuoreen ylioppilaan on usein jostain syystä vaikea ymmärtää. Jos yrittää saada joka kurssista nelosen tai vitosen, opiskelutahti alkaa mitä todennäköisimmin ennen pitkää kärsiä. Ensisijaisen tavoitteen tulee olla, että opinnot etenevät; huonoja arvosanoja voi (Ohjelmistotuotantoprojektia ja Tieteellistä kirjoittamista lukuunottamatta) käydä aina korottamassa, jos siihen kokee jotain tarvetta. Arvosanojen perään harvemmin työelämässä kuulutetaan, reilusti venynyttä tutkinnon suorittamisaikaa voi sen sijaan joutua selittelemään.

Monilla perus- ja aineopintojen kursseilla vitosenkin voi saada suhteellisen helposti. Hyvät arvosanat kannattaa tietysti ottaa vastaan niin kauan kuin kokee että niitä "ilmaiseksi jaellaan", mutta kursseja ei kannata missään nimessä alkaa dropata sen takia, että haluaisi saada jostain kurssista vitosen.

Laitoksen opiskelijoiden keskuudessa kuultu vitsi on, että käpistelijöillä arvosanatkin ovat binääriä: ykköstä ja nollaa. Käytännössä matka hylätystä ykköseen on huomattavasti pitempi kuin ykkösestä vitoseen. Lisäksi arvosana riippuu edelleen hyvin pitkälti kokeesta suoriutumisesta. Tentitkin ovat yksilöitä ja välillä huomaakin, että arvosanat 1-5 riippuvat enemmän tuurista kuin osaamisesta.

Muuta huomioitavaa

Opinto-oppaassa joidenkin kurssien toiset luentokerrat on merkitty pääaineopiskelijoille ja toiset taas sivuaineopiskelijoille tarkoitetuiksi. Nämä ovat kuitenkin vain suosituksia, eivät ehdottomia rajoituksia. Useimmiten sekä pää- että sivuaineopiskelijat voivat ilmoittautua mille tahansa luennointikerralle.


Päivitetty 2011, Anssi Syrjäsalo